Kuuntelin jokin aika sitten Sam Harrisin podcastia, jossa vieraana oli Martha Nussbaum niminen amerikkalainen filosofi. Nussbaum toimii professorina Chicagon yliopistossa ja Harrisin mukaan hän on aikamme merkittävimpiä ja palkituimpia filosofeja.

Harris ja Nussbaum keskustelivat filosofiasta yleensä, mutta erityisen paljon heidän keskustelunsa keskittyi eläinten oikeuksiin, joihin Nussbaum on varttuneemmalla iällä erikoistunut. Erikoiseksi hänen mielipiteensä eläinten oikeuksista teki, että toisin kuin useimmat eläinten oikeuksien puolustajat Nussbaum ei tehnyt eroa eri eläinlajien välillä, eli hän ei esimerkiksi arvottanut valaita ja gorilloja hiiriä tai oravia arvokkaammiksi. Usein valaiden tai gorillojen oikeuksia puolustetaan juuri sillä periaatteella, että nuo kehittyneemmät eläimet ovat enemmän ihmisen kaltaisia ja niiden henkinen elämä rikkaampaa kuin alemmilla eläimillä ja siksi, ne tarvitsevat erityistä suojelua ja erityisiä oikeuksia.

Nussbaumin mukaan tuollainen hierarkkinen ajattelu on kuitenkin väärin ja me kärsimme lajismista (spciesism), joka estää meitä näkemästä kaikkia tietoisuuden kehittäneitä eläimiä yhtä arvokkaina. Nussbaum meni päätelmissään, niin pitkälle, että kun Harris kysyi häneltä, olisiko oikein heittää koira pois täydestä pelastusveneestä, jotta ihminen saataisiin sen tilalle, Nussbaum vastasi, että ei olisi. Ja samankaltaisia vastauksia hän antoi myös hiiristä ja oravista.

Toinen podcast, jota silloin tällöin kuuntelen, on nimeltään Triggernometry, jonka vieraana oli kalifornialainen lesbo, jolla oli kaksi poikaa, joiden sukupuolenvaihdos prosessin tämä oli aloittanut, mutta tullut sittemmin katumapäälle. Nainen ei ollut vielä ehtinyt leikkelemään poikiaan taikka alkanut syöttämään heille hormoneita vaan kyse oli vasta niin sanotusta sosiaalisesta transitiosta. Hormonihoitoihin ja leikkauksiin ei luultavasti oltu päästy siksi, että nuorempi pojista oli transition alkaessa kolme. Transitio aloitettiin, koska poika oli jossain vaiheessa sanonut äidilleen olevansa tyttö. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että poika oli vain matkinut isoveljeään, jota äiti oli alkanut kutsua tytöksi tämän ehdittyä kypsään viiden vuoden ikään. Lasten vanhemmat kuitenkin tajusivat erehdyksensä ja äiti kertoi haastattelussa, että hän teki mitä teki, koska oli trans ideologian aivopesemä.

Meillä Suomessa puolestaan täysi-ikäinen voi vaihtaa sukupuolensa ilman sen kummempia transitiota, yksinkertaisesti ilmoittamalla uudesta sukupuolestaan oikealle viranomaiselle. Arvoliberaaleina ja tolkun ihmisinä tunnetut kokoomuslaiset onnistuivat saamaan lakiin lisäyksen, jonka mukaan sukupuolta voi vaihtaa kuitenkin vain kerran vuodessa.

Katolilaisessa Espanjassa puolestaan mentiin askeleen verran pidemmälle, sillä siellä sukupuolta voi vaihtaa jo 16- vuotiaana ilman vanhempien suostumusta. Iltalehden artikkelista ei selviä onko muutoksien vuosittaista määrää jotenkin rajoitettu kuten meillä, mutta edistys on Espanjassa joka tapauksessa edistynyt, sillä saman jutun mukaan myös kuukautiskivuista kärsivät saavat jatkossa töistä palkallista vapaata. Joskaan tarina ei kerro saako vapaita pitää myös sukupuolen vaihtamisen jälkeen. Mutta, jos arvata pitää, niin veikkaisin että saa.

Kaikkia edellä mainittuja juttuja, kuten lukemattomia muitakin niiden kaltaisia yhdistää kaksi asiaa. Ensiksikin se, että niissä esitetyt mielipiteet ovat, joko valtavirtaa tai sitten niitä esittävät arvovaltaiset ja yleisesti tunnustetut tahot, kuten professori Nussbaum. Ja toisekseen ne ovat täysin hulluja.

Esimerkiksi eläinten oikeudet ovat asia sinänsä, mutta ajatus siitä, että pihani yli loikkivan rusakon elämä olisi samanarvoinen kuin sen perässä loikkivan lapsen on mieletön. Jos me todella alamme pitää kaikkea tietoista elämää samanarvoisena, niin pitäisikö meidän esimerkiksi opettaa itseohjaavat autot heittämään kruunaa ja klaavaa, jos niiden pitää valita, ajavatko ne hätätilanteessa rusakon vai sen perässä kirmaavan ihmisvesan yli? Ja kuitenkin. Näitä ideoita kertoo meille palkittu filosofi, jolla on professuuri maailman kymmenenneksi parhaassa yliopistossa.  

Ja mitä trans asioihin tulee, niin ihmiset, joiden kokemus maailmasta poikkeaa radikaalisti objektiivisesta todellisuudesta, eivät ole mikään seksuaali- tai kulttuurivähemmistö, vaan he ovat hulluja. Jos minun naapurini esimerkiksi kertoo piileskelevänsä kaiket päivät kellarissa, koska liskoihmiset vaanivat häntä kaupungilla, voi tuo kokemus liskoihmisistä olla hänelle täysin todellinen, mutta en minä silti palkkaisi yksityisetsiviä seuraamaan noita liskoihmisiä, yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä ei oikeasti ole olemassa.

Kuten olen ennenkin sanonut. Lähtökohtaisesti ihmiset, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia tarvitsevat meidän apuamme, eivät vahvistusta harhoilleen.

Ja jos jonkun mielestä nämä biologiaan kiinnittyvät sukupuolimääritelmät ovat kovin vanhanaikaisia, niin jos sukupuoli erotetaan biologiasta, eli naiset eivät enää ole niitä, joilla on pimppa ja miehet niitä, joilla on pippeli ja mies sanoo tuntevansa itsensä naiseksi, niin miksi hän sitten itsensä tuntee? Amerikkalainen dokumentaristi ja toimittaja Matt Walsh on tehnyt aiheesta dokumentin, jossa hän paljastaa trans ideologian älyttömyyden kyselemällä ihmisiltä, mikä on nainen? Johon kukaan ei enää osaa antaa mitään järkevää vastausta.

Trans asiasta ja lapsista vielä sen verran, että minun nuorin lapseni on kolmevuotias aivan niin kuin aiemmin mainitun lesbo pariskunnankin, jonka transition he suuressa viisaudessaan päättivät aloittaa. Poikani ei ole vielä sanonut olevansa tyttö, mutta joskus leikin tiimellyksessä hän on kyllä sanonut olevansa Star wars. Miten tähän pitäisi oikein suhtautua? Pitäisikö minun nyt kasvattaa pojastani Star wars? Vai kenties vain Luke Skywalker?

Kuten sanoin nämä asiat ovat kirjaimellisesti hulluja, mutta silti niistä keskustellaan lehdissä, yliopistoissa ja eduskunnassa aivan kuin transvestiitit ja oravien asema oikeussubjekteina olisivat, sekä normaaleja, että meidän elämämme kannalta keskeisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä. 

Mutta jos sinä kysyt jotain, jolla todella voi olla merkitystä, kuten että Suomen ja Euroopan väestö näyttäisi vaihtuvan kovaa vauhtia ja sinä et oikein pidä tuosta muutoksesta, niin sinua kutsutaan helposti salaliittoteoreetikoksi. Kyseessä on niin sanottu väestönvaihto salaliittoteoria, jonka mukaan Euroopan väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa Lähi-idästä ja Afrikasta tulevilla ihmisillä.

Tässä vaiheessa voi tietysti kysyä, että miten kyseessä voi olla teoria, jos sinä näet, että väestö vaihtuu yksinkertaisesti kävelemällä kaupungilla. Ja mitä salaliittoaspektiin tulee, niin miten se voi olla salaliitto, jos se on kirjattu jokseenkin kaikkien puolueiden vaaliohjelmaan? Ja jos tarkastellaan tilastoja hieman tarkemmin, niin huomataan, että Suomessa syntyi vuonna 2021 hieman alle 50 000 lasta, joista vajaat 7 000 syntyi maahanmuuttajille. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kertoi puolestaan, että se haluaisi Suomeen 44 000 maahanmuuttajaa vuodessa, joka tarkoittaa, että maahanmuuttajien ja maahanmuuttajille syntyneiden lasten määrä ylittäisi suomalaisille syntyneiden lasten määrän noin 7 000 vuodessa.

En yleensä usko salaliittoihin. Mutta jos tuollainen politiikka ei tarkoita väestön vaihtumista, niin mitä se sitten tarkoittaa?

Näyttääkin siltä, että objektiivisesti arvioiden aivan normaalit huolenaiheet oman kansan ja kulttuurin säilymisestä ollaan valmiita leimaamaa, joko äärioikeiston vihapuheeksi tai hourupäiden salaliittoteorioiksi. Kun taas täysin kajahtaneet ideat vuosittaisista sukupuolenvaihdoksista tai kansallisesta itsemurhasta pidetään osana normaalia poliittista diskurssia.

Joskus lukiessani yllä kuvatun kaltaisia juttuja olen alkanut miettimään, olemmeko me tulleet hulluiksi ja sen vuoksi menetämme tämän maan. Vai olemmeko me jo menettäneet tämän maan ja tulleet siksi hulluiksi?