Kuuntele podcastina

Kirjoituksessa on muutamia huomioita työperäisestä maahanmuutosta, jotka jäävät asiasta keskusteltaessa yleensä vähemmälle huomiolle.

Kirjoituksessa on muutamia huomioita työperäisestä maahanmuutosta, jotka jäävät asiasta keskusteltaessa yleensä vähemmälle huomiolle.

Ensiksikin työperäisen maahanmuuttajan ja suomalaisen työntekijän vertaaminen on ongelmallista kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on, että maahanmuuttajat eivät tunne Suomen työlainsäädäntöä, vertaavat tilannetta Suomessa omaan maahansa ja ovat usein veloissa, koska ovat joutuneet maksamaan työpaikastaan päästäkseen Suomeen ja ovat siksi valmiita joustamaan palkassaan, heille kuuluvissa lisissään ja lomissaan. Pahimmillaan tämä johtaa kaksien työmarkkinoiden syntymiseen, joissa toisilla noudatetaan Suomen työlainsäädäntöä ja toisilla vallitsevat viidakon lait.

Toinen ero suomalaisten ja työperäisten välillä on, että työperäiset maahanmuuttajat, niin yrittäjät kuin työntekijätkin, lähettävät tyypillisesti osan tuloistaan takaisin kotimaahansa. Mikä osuus heidän tuloistaan lähtee, onko se 5 vai 50 % ei ole kenenkään tiedossa, mutta maahanmuuttajan palkasta valuu joka tapauksessa suurempi osa maasta pois kuin suomalaisen työntekijän palkasta. Tästä ääriesimerkki ovat ukrainalaiset marjanpoimijat, jotka työskentelevät Suomessa vain kuukauden tai kaksi ja vievät käytännössä kaiken saamansa rahan ulos maasta.

Tarkoitukseni ei ole sen kummemmin kritisoida ukrainalaisten tai muidenkaan maahanmuuttajien ahkeruutta, mutta on tosiasia, että maahanmuuttajat lähettävät osan tuloistaan kotimaihinsa ja tuo osa heidän palkoistaan ja tuloistaan todella poistuu Suomesta.

Toinen ongelma on kysymys siitä, mitä kaikille näille työperäisille maahanmuuttajille on tarkoitus tehdä, kun seuraava lama iskee ja he menettävät työpaikkansa? Maahanmuuton puolestapuhujat haluavat työntekijöitä, mutta jos maahanmuuttajat tulevat jäädäkseen, me saamme työntekijöiden asemasta kansalaisia. Kuinka nämä ihmiset voivat integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, kun maahanmuuttajia on lisääntyvän maahanmuuton takia koko ajan enemmän ja enemmän ja alhaisen syntyvyyden takia meitä suomalaisia, joiden kulttuuriin heidän olisi tarkoitus integroitua, on koko ajan vähemmän ja vähemmän? Onko EK:n talousviisailla jokin suunnitelma seuraavan taantuman varalle, kun meillä on yhä kasvava joukko työttömiä ulkomaalaisia, joiden kieltä emme puhu ja tapoja emme ymmärrä? En tahtoisi olla pessimisti, mutta pahaa pelkään, ettei ole.

Kolmanneksi. Kun ihmiset näkevät maahanmuuttajien dominoivan jotain aloja, kuten toimivan siivoojina tai bussikuskeina Helsingissä, he vetävät tästä johtopäätöksen, että noiden bussien ajamiseen ja lattioiden lakaisemiseen tarvitaan maahanmuuttajia ja että ilman noita maahanmuuttajia busseja ei ajettaisi, eikä lattioita lakaistaisi. Siihen, että tietyistä aloista tulee maahanmuuttajien aloja, on useita syitä, mutta yksi keskeisimmistä syistä on seuraavanlainen.

Jos suomalaisia on viisi miljoonaa, niin meillä on viiden miljoonan ihmisen kokoinen talous ja voidaan ajatella, että me suomalaiset voimme tuota viiden miljoonan ihmisen taloutta pyörittää. Mutta jos Suomen väestö on viisi miljoonaa suomalaista ja esimerkiksi puoli miljoonaa maahanmuuttajaa, niin silloin meillä on viiden ja puolen miljoonan ihmisen talous, eikä ole kauhean realistista olettaa, että nuo viisi miljoonaa suomalaista voivat pyörittää viiden ja puolen miljoonan ihmisen taloutta.

Esimerkiksi Helsingin väestöstä noin viidennes on maahanmuuttajataustaisia, joten tietysti hyvä osuus työssä käyvistä kaupunkilaisista on myös maahanmuuttajataustaisia. Jos Helsingissä ei olisi noita maahanmuuttajia, kaupungissa olisi 120 000 asukasta vähemmän, joka tarkoittanee, että myös ajattavia bussireittejä ja mopattavia lattioita olisi vähemmän.

En tarkoita, että pelkkä maahanmuuttajien määrä olisi koko totuus Helsingin taloudesta tai työperäisestä maahanmuutosta. Tarkoitan vain, että väestön määrällä on väliä ja jos esimerkiksi Helsingin väestö kasvaa maahanmuuton takia tarkoittaa tämä automaattisesti, että tiettyjä palveluja, kuten puhtaanapitoa ja joukkoliikennettä tarvitaan lisää. Ja jos nykyisiä helsinkiläisiä ei noita busseja riitä ajamaan ja lattioita lakaisemaan, niin silloin työvoimaa aletaan hankkimaan ulkomailta, jolloin kaupungin väestö kasvaa taas lisää, jolloin tarvitaan taas lisää bussireittejä ja lattianlakaisijoita ja niin edespäin.

Neljänneksi työperäisen maahanmuuton ongelma on, että se ei ratkaise niitä ongelmia, joita sen väitetään ratkaisevan, eli työvoimapulaa ja valtion velkaantumista. Esimerkiksi Suomi myönsi vuosina 2010–2021 yli 78 000 ensimmäistä yrittäjän tai työntekijän oleskelulupaa, jonka lisäksi Suomeen on tullut ihmisiä töihin EU maista ja monet pakolaisina tai perheenyhdistämisen seurauksena tulleet ovat myös työllistyneet. Ja samaan aikaan kun valtio myönsi nuo kaikki työperäiset oleskeluluvat, se sama valtio otti 50 miljardia euroa lisää velkaa. Kyse ei myöskään ole maahanmuuton määrästä, vaan esimerkiksi Lontoossa 65 % yrityksistä valittaa työvoimapulasta, vaikka 37 % Lontoon asukkaista on maahanmuuttajia, joka tarkoittanee, että suurin osa lontoolaisista on joko maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään.

En kiellä, etteikö Lontoossa ole pulaa työntekijöistä, mutta mitä ilmeisemmin maahanmuuttajista siellä ei ole pulaa.

Maahanmuutto Britteihin onkin noussut ennennäkemättömälle tasolle Brexitin jälkeen ja Britannian väestön on ennustettu kasvavan 87 miljoonaan vuoteen 2046 mennessä, mutta työvoimapula ei vain ota hellittääkseen. Jos katsotaan rapakon taakse Amerikkaan, niin huomataan, että maassa asuu ainakin 45 miljoonaa maahanmuuttajaa ja jenkkien valtionvelka on hämmästyttävät 32 biljoonaa dollaria. Hieman yllättäen maan valtion velka on lähes kolminkertaistunut sen jälkeen, kun USA uudisti ulkomaalaislakinsa vuonna 1965 ja avasi ovensa nykyisenkaltaiselle ei eurooppalaisten maahanmuutolle.

Toisin sanoen, jos maahanmuuton on tarkoitus ratkaista työvoimapula ja lopettaa valtion velkaantuminen, niin miksi se ei ratkaise työvoimapulaa ja lopeta valtion velkaantumista?

Viidenneksi. Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että on olemassa kaksi maahanmuuttoa, joista toinen on se hyvä työperäinen maahanmuutto, joka tarkoittaa filippiiniläisiä sairaanhoitajia, vietnamilaisia tomaatin poimijoita ja intialaisia insinöörejä, jotka hoitavat vanhukset, poimivat tomaatit ja ohjelmoivat ohjelmistot. Ja sitten on se toinen paha maahanmuutto, joka näkyy katujengeinä ja bussikuskien puukottelijoina ja jotka ovat ihmisten mielissä, vaikkeivat he sitä ääneen sanokaan, muslimeja, arabeja ja afrikkalaisia.

Ajatus siitä, että työperäinen maahanmuutto on hyvä ja ei työperäinen huono on kuitenkin fiktiota. Eivät inkerinsuomalaiset ja Ukrainan pakolaiset tulleet Suomeen töihin, eivätkä nämä ihmiset ole muodostaneet katujengejä tai puukottele bussikuskeja. Ja mitä työperäiseen maahanmuuttoon tulee, niin sitä säätelee ulkomaalaislain 5 luku, enkä ainakaan minä ole huomannut, että siellä olisi joku erillinen pykälä muslimeista, arabeista tai afrikkalaisista. Ja jos katujengeistä puhutaan, niin esimerkiksi Ranska on täynnä gettoja ja no-go alueita, joissa työperäisten maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset käyvät matalan intensiteetin pyhää sotaa ranskalaista yhteiskuntaa vastaan ja nuo ihmiset ovat Ranskassa, koska joku keksi 1960- luvulla, että Citroenin tehtaat tarvitsevat ulkomaista työvoimaa.

Toisin sanoen, kun ovi työperäiselle maahanmuutolle on avattu, ei meillä ainakaan nykyisellä lainsäädännöllä ole juuri keinoja vaikuttaa siihen, ketä tuosta ovesta tulee sisään ja miten he päättävät täällä elää.

Kuudenneksi. Kun työperäistä maahanmuuttoa selitetään sillä, että me emme tule toimeen ilman sitä, on siinä jotain samaa kuin 2 tyypin diabeteksessa. Kyseessä on elintasosairaus, josta voi parantua muuttamalla elintapojaan tai sitten sitä voi hoitaa olemalla ikuisesti koukussa insuliiniin.

Seitsemänneksi ja tämä on se varsinainen pointti. Tämä halu antaa oma maansa pois vieraille ihmisille on täysin perverssi. Ihmisen lajityypillinen ominaisuus on, että me olemme laumaeläimiä, joilla on reviiri, jota puolustetaan vieraita vastaan. Ja vaikka me olisimmekin täysin vieraantuneet omasta luonnostamme, niin se ei tarkoita, että tänne tulevat maahanmuuttajat olisivat vieraantuneita omastaan.  Kuten jo aiemmin sanoin. Te haluatte työntekijöitä, mutta saatte kansalaisia, joiden kanssa teillä ei ole yhteistä kieltä, tapoja, kulttuuria, historiaa taikka arvoja. Ja suuri osa näistä ihmisistä tulee tänne jäädäkseen, ja he haluavat osansa tästä maasta.

Ja kuten olen ennenkin sanonut. Kun sinä annat jotain pois, se jokin ei ole enää sinun, etkä sinä saa päättää mitä sillä tehdään. Ja se mitä me annamme pois, on meidän isänmaamme. Tästä pois antamisesta tekee perin harmillisen, että ainakaan minulla ei ole mitään toista isänmaata, jonne voin lähteä, kun tämä nykyinen muuttuu minulle vieraaksi.

Todettakoon vielä, että minä ymmärrän aivan hyvin työperäisen maahanmuuton viehätyksen. Meillä on monia rakenteellisia ongelmia, jotka vaativat rakenteellisia ratkaisuja, joka tarkoittaa suomeksi sanottuna enemmän töitä, lyhyempiä lomia, enemmän lapsia, korkeampaa eläkeikää ja huonompaa sosiaaliturvaa. Ratkaisut, joita tarvitaan ovat väistämättä ikäviä ja jos joku sanoo, että hei, meidän ei tarvitsekaan tehdä noita ikäviä ratkaisuja. Vedämme vain tästä kahvasta, jossa lukee työperäinen maahanmuutto ja tänne sataa ahkeria maahanmuuttajia sieltä maahanmuuttaja landiasta, jotka pelastavat taloutemme, hoitavat vanhuksemme, maksavat veromme ja tekevät hymyssä suin kaikki ne ikävät työt, joita kukaan ei halua tehdä, niin on houkuttelevaa uskoa, että näin todella myös käy. Ja me voimme rauhassa käydä gay pridessa ja juoda kaljaa lähipubin terassilla.

Työperäisestä maahanmuutosta on tullut eräänlaista eliitin populismia, johon kaikki ovat alkaneet uskoa ja toisaalta se on pyramidihuijaus, jossa vanhat maahanmuuttajat pitää aina korvata uusilla maahanmuuttajilla, joita tarvitaan lopettamaan työvoimapula ja valtion velkaantuminen, kun niitä edellisiä maahanmuuttajia ei sittenkään ollut ihan tarpeeksi.