Kuuntele podcastina

Lukiessani loputonta uutisvirtaa Venäjästä ja Ukrainan sodasta mieleeni juolahti, että joskus asiat muuttuvat selvemmiksi, jos niihin ottaa etäisyyttä ja kuvittelee miltä tämä maailma näyttäisi, jos sitä katsoisi vaikkapa toiselta planeetalta tai tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta.

Lukiessani loputonta uutisvirtaa Venäjästä ja Ukrainan sodasta mieleeni juolahti, että joskus asiat muuttuvat selvemmiksi, jos niihin ottaa etäisyyttä ja kuvittelee miltä tämä maailma näyttäisi, jos sitä katsoisi vaikkapa toiselta planeetalta tai tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta.

Me kaikki tietysti toivomme, että ukrainan sota päättyy nopeasti ja useimmat tarkkailijat myös toivovat, että tämän sodan seurauksena Ukrainasta tulee osa länttä, se liittyy lopulta Euroopan Unioniin ja Putinkin syrjäytetään palatsivallankumouksella ja lopulta Venäjästäkin tulee länsimainen liberaali demokratia, ihan niin kuin meistä muistakin.

Mutta, jos me haluamme, että viimeisetkin Itä-Euroopan maat liittyvät länteen ja muuttuvat meidän kaltaisiksemme, niin pitäisi varmaan kysyä, millainen on se maailma, johon niiden on tarkoitus liittyä?  

Katsotaanpa hetkeksi peiliin ja mietitään, miten oikein täällä elämme.

Elämäntavastamme toimikoon esimerkkinä Jyväskylä, jossa kävin taannoin eräänä perjantai-iltana pistäytymässä. Silmiinpistävää Jyväskylässä oli, että huomattava osa ihmisistä, joita Jyväskylän, siis Jyväskylän, ei Lontoon tai Berliinin, kaduilla näkyi, olivat afrikkalaisia Volt ja Foodora lähettejä, jotka veivät aasialaista ruokaa suomalaisiin koteihin, jossa nuo suomalaiset arvattavasti söivät tuota ruokaa, ottivat siitä kenties kuviakin ja katselivat varmaan jotain uutta sarjaa Netflixistä.

Ehkä ruokaa pitäisi kuitenkin tilata hieman vähemmän, sillä THL:n tilastojen mukaan yli 30 vuotiaista suomalaisnaisista 63 % on ylipainoisia ja miehillä vastaava luku on 72 %. Yli kolmikymppisistä ihan rehellisesti lihavia oli THL:n mukaan 28 % naisista ja 26 % miehistä.   

Liikalihavuus ei viimeaikoina ole juuri ollut otsikoissa, mutta sen sijaan uutiskynnyksen ovat ylittäneet jutut rikollisuudesta, joka on saanut maassamme uusia piirteitä. Ensiksikin pääkaupunkiseudulle on alkanut syntyä maahanmuuttajien rikollisjengejä Ruotsin malliin ja toiseksi nuorten tekemissä katuryöstöissä on tullut tavaksi nöyryyttää uhria, esimerkiksi pistämällä uhri nuolemaan ryöstäjän saappaita, kuvaamalla tapaus ja julkaisemalla se sitten sosiaalisessa mediassa. Ruotsissa kehitys on luonnollisesti meitä pidemmällä ja siellä, niin kutsutut häpäisyryöstöt ovat olleet ilmiö, jo pidemmän aikaa.

Poikkeuksellisen raaka häpäisyryöstö sattuikin kaksi kesää sitten Ruotsin Solnassa, jossa kaksi nuortamiestä kaappasi kaksi teinipoikaa mukaansa ja vei heidät hautausmaalle, jossa kaksikko hakkasi ja raiskasi poikia 10 tunnin ajan ja lopulta hautasi heidät elävältä. Ihme kyllä kumpikin poika selvisi koettelemuksestaan hengissä. Hieman samankaltainen sattumus tapahtui jokin aika sitten myös Roomassa, jossa kaksi poikaa ryösti 17-vuotiaan italialaisnuorukaisen, jonka he pakottivat ottamaan itseltään suihin. Aktin jälkeen he pakottivat nuoren miehen viemään heidät tämän asunnolle, jossa he ryöstivät myös pojan äidin ja pakottivat nuoren miehen katsomaan, kun raiskasivat myös äidin oraalisesti. Pojat, jotka olivat kotoisin Tunisiasta ja majoittuivat turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, myös kuvasivat tekonsa ja striimasivat ne sosiaaliseen mediaan.  

Eurooppalaisten raiskaamisessa ja nöyryyttämisessä ei tietenkään ole mitään uutta. Etenkin Britanniassa julkisuuteen nousee silloin tällöin juttuja niin sanotusta grooming ilmiöstä, jossa lähinnä muslimimiehistä koostuvat jengit raiskaavat sadoittain valkoisia lapsia ja pitävät heitä orjinaan. Tapauksista on uutisoitu esimerkiksi Huddersfieldissä, Rotherhamissa ja Telfordissa, vain muutamia kaupunkeja mainitakseni. Rotherhamista kirjoitettiin aikanaan raportti, jossa kerrottiin muun muassa, että 13-vuotiaita lapsia oli pakotettu katsomaan joukkoraiskauksia, jonka jälkeen heidät itsensä oli joukkoraiskattu. Lapsia oli uhattu aseilla ja kastettu bensiiniin, jonka jälkeen, heidän edessään oli heilutettu palavia tulitikkuja. Myös lasten perheitä oli peloteltu ja uhkailtu ja yhdessä tapauksessa raiskaaja jengi oli kaapannut uhrinsa siskon ja kiristänyt tämän luopumaan syytteistä.

Jengejä on saatu oikeuden eteen, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että tuomiot ovat vain jäävuoren huippu ja kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä.

Oikeuslaitoksen hitaus, tehottomuus ja välinpitämättömyys ovat jossain määrin ongelma kaikkialla, mutta tosiasia on, että silloin tällöin lain pitkä koura myös tavoittaa rikolliset ja heidät saadaan oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Esimerkiksi Suomessa pahantekijöitä on saatu käpälälautaan ja Iltasanomat uutisoikin, että Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut isän ja äidin lapsensa pahoinpitelystä sakkoihin. Vanhemmat olivat tukistaneet lastaan ja läpsineet tätä pyllylle. Sakkojen lisäksi pariskunta tuomittiin maksamaan 1000 € kipukorvauksia seitsemänvuotiaalle lapselleen. Jos googletat sanat tukistamisesta sakkoja, niin vaikuttaa siltä, ettei käräjäoikeuksissa paljon muita tapauksia enää käsitelläkään.

Käräjäoikeuksien työtaakka helpottanee jatkossa se, että lapsia syntyy maassamme kaiken aikaa vähemmän. Syntyvyys sinänsä on ollut alle uusiutumistason Suomessa jo yli 50 vuotta, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana, se on romahtanut aivan uusiin lukemiin. Kantasuomalaisten kokonaishedelmällisyysluku on 1.4 Luku on niin alhainen, että se tarkoittaa synnytysiässä olevien suomalaisten määrän laskua alle puoleen nykyisestä kahdessa sukupolvessa. Nyt synnyttävällä ikäluokalla tulee siis olemaan yksi lapsenlapsi kahta isovanhempaa kohden.

Selitän asian nopeasti, jotta se avautuu lukijoille.

Puolet suomalaisista on yli ja puolet alle 43-vuotiaita.

Yli 43-vuotiaat naiset, eivät käytännössä enää saa lapsia. Alle 43-vuotiaita kantasuomalaisia on karkeasti ottaen 2,5 miljoonaa. Jos heistä puolet on naisia, naisia on 1,25 miljoonaa. Jos kokonaishedelmällisyys pysyy nykyisellä tasolla, on noiden naisten jälkeläisten määrä 1,25 miljoonaa x 1,4, joka on 1,75 miljoonaa. Puolet noista lapsista on tyttöjä, eli heitä on 875 000 ja he saavat taas 1,4 lasta, eli 875 000 x 1,4 = 1225 000 lasta. Toisin sanoen 2,5 miljoonalla suomalaisella tulee olemaan 1225 000 lastenlasta. Laskelma on tietysti melko karkea, mutta jos sinä seisot sillä toisella planeetalla tai katsot meitä tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta, niin miltä tämä oikein näyttää? (Tilastot tarkistettu 21.12.2022)

Ja ai niin, me niin kuin kaikki muutkin länsimaat elämme jatkuvasti velaksi.

Jos lähdetään siitä, että noiden häpäisyryöstöjen ja joukkoraiskausten tekijöiden tausta on pääosin Afrikassa ja islamilaisesta maailmassa, niin miltä me oikein näytämme? Tietysti voidaan sanoa, että minä vain spekuloiden häpäisyryöstäjien etnisellä taustalla. Ja totta onkin, että enhän minä voi varmasti sanoa, häpäisyryöstäjien etnistä taustaa, koska tuota taustaa ei jutuissa kerrota. Mutta, jos tosiasioita ei kerrota, niin mitä muuta voi tehdä kuin spekuloida?

Lieneekin aiheellista kysyä, olemmeko me matkalla kohti monikulttuurista onnelaa, niin kuin me koetamme itsellemme kaiken aikaa vakuuttaa, vai olemmeko me rappeutunut sivilisaatio, joka on matkalla kohti omaa tuhoaan? Rappion ja dekadenssin ongelma on, että rappio ja dekadenssi ovat meissä itsessämme. Me emme halua myöntää, että me olemme liian lihavia, että me emme saa tarpeeksi lapsia, että meidän lapsemme nuolevat tummaihoisten kiusaajiensa saappaita ja että me olemme valinneet kansanedustajat, jotka säätävät lakeja, joiden takia sinua nöyryytetään oikeudessa omien lastesi edessä ja pakotetaan maksamaan korvauksia ekaluokkalaisille mukuloille. Tukistamistapauksissa on hyvä muistaa, että kyse ei ole siitä, että vanhemmat olisivat makuuttaneet lapsiaan kylmissä lätäköissä ja piesseet näitä kännispäissään. Kyse on siitä, että he ovat antaneet lapsilleen tukkapöllyä.

Me emme halua myöntää millaisia meistä on tullut ja varsinkaan me emme halua myöntää, että me voisimme olla toisenlaisia. Me voisimme olla paremmassa kunnossa, me voisimme saada enemmän lapsia ja me voisimme suojella itseämme ja lapsiamme, jos vain yrittäisimme enemmän. On paljon helpompaa istua kotona katsomassa televisiota ja tilata nuudeleita Foodoralta, kuin pitää itsensä kunnossa ja kasvattaa liuta lapsia ja koska se on niin paljon helpompaa, me istumme kotona katsomassa televisiota ja tilaamme nuudeleita Foodoralta, emmekä pidä itseämme kunnossa ja tee tarpeeksi lapsia.

Rappio on kuin addiktio. Se on meissä itsessämme, meidän omassa heikkoudessamme, meidän omissa tottumuksissamme, tavoissamme ja yhteiskuntamme rakenteissa ja siksi meidän on niin vaikea päästä siitä eroon tai edes myöntää, että kyse on rappiosta.

Jos palataan hetkeksi vielä Ukrainaan, niin se mitä Ukrainassa tapahtuu, on traagista ja typerää. Kaksi eurooppalaista kansaa teurastavat toisiaan Putinin Neuvostonostalgian tähden. Mutta traagista on myös se mitä lännessä tapahtuu. Jos venäläiset sotilaat raiskaavat ukrainalaisia lapsia, me tuomitsemme heidät. Mutta kun muslimit raiskaavat meidän lapsiamme, me käännämme vain television kovemmalle ja teeskentelemme, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä Ukrainan sodan kauhuja tai väittää, että Venäjä tai Ukraina olisivat jotenkin moraalisesti terveempiä tai vähemmän rappeutuneita yhteiskuntia kuin Suomi ja muut länsimaat. Olen asunut Venäjällä ja tiedän aivan hyvin, että niin Venäjä kuin Ukrainakin ovat läpeensä korruptoituneita maita, joiden pääasialliset vientituotteet ovat raaka-aineiden lisäksi olleet viime vuosikymmeninä prostituoidut ja marjanpoimijat. Ja mitä maiden syntyvyyteen tulee, niin esimerkiksi Ukrainan väkiluku on vähentynyt 8 miljoonalla viimeisen 30 vuoden aikana.

No. Voin minä tietysti olla väärässäkin näissä analyyseissani. Ja voi olla niinkin, että Ukrainan sota saa meidät muuttamaan sitä kurssia, jolla kaikki Euroopan maat näyttävät olevan ja synnyttää Euroopassa jonkinlaisen kansallismielisyyden renessanssin, joka johtaa suurempiin lapsilaumoihin ja tolkullisempaan maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikkaan.   

Mutta muuttaakseen suuntaa, pitäisi meidän hyväksyä, että suunta on aiemmin ollut väärä, joka vaatisi puolestaan meidän omien virheittemme tunnustamista. Ja ainakin minun kokemukseni mukaan, mikään ei ole niin vaikeaa kuin myöntää, että itse on ollut väärässä.

Jos Tapion kirjoitukset kiinnostavat, niin blogi on vain pintaraapaisu.

Tapion kirjoja voi ostaa edulliseen hintaan kirjavälityksen sivuilta.

Tapion kirjat:

Islam ja Suomi: huomioita 2000- luvun maahanmuutosta ja sen seurauksista

Ensimmäinen ja ainoa yleisesitys muslimien maahanmuutosta ja sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Linkki verkkokauppaan

Alku

On vuosi 2137. Eurooppa ei hajonnut, äärioikeisto ei noussut valtaan, eivätkä kirkontornit vaihtuneet minareetteihin. Avaruudesta ei löydetty elämää, eivätkä yliälykkäät koneet tuhonneet ihmiskuntaa. Kaikki meni lopulta aivan niin kuin pitikin. Tai ainakin suunnilleen.

Linkki verkkokauppaan

Minussa viha tulee lihaksi

Minussa viha tulee lihaksi, on historiallinen romaani, sekä kuvaus oman aikamme vaikeista aiheista. Seksuaalisesta väkivallasta, maahanmuutosta ja siitä kuinka vaikeaa noiden asioiden käsittely on.

Linkki verkkokauppaan

Valkoinen kuolema ja muita kertomuksia: tarinoita demografisesta muutoksesta

Valkoisen kuoleman kertomukset ovat osin hauskoja ja osin traagisia, mutta ennen kaikkea tarinat paikkaavat aukon suomalaisessa kirjallisuudessa, jossa demografisen muutoksen pysyvyyttä ja syvyyttä ei ole haluttu käsitellä.

Linkki verkkokauppaan

Jos haluat tietää enemmän maahanmuutosta. Voit kutsua minut puhumaan aiheesta pientä korvausta vastaan. Tiedustelut sähköpostitse osoitteeseen tapio@tapionkirja.fi