Ensimmäiset jalkapallon MM kisat, joita seurasin, olivat vuoden 1986 kisat Meksikossa. Olin seitsemän vuotias ja kannatin jostain syystä Ranskaa. Muistan kuinka ihailin Ranskan maalivahtia, jonka nimi oli Baft tai jotain sellaista, kun hän torjui kaksi rankkaria Brasiliaa vastaan ja johdatti Ranskan rangaistuslaukauskilpailun jälkeen välieriin. Potkin naapurini kanssa tuohon aikaan jatkuvasti palloa ja vaikka meidän maalimme olikin naapurini pyykinkuivausteline, kuvittelin itseni usein Baftiksi tekemässä loistavia torjuntojaan.

Välierissä Länsi-Saksa kuitenkin tiputti Ranskan, voittaen ottelun muistaakseni 2–0 ja minä itkin katkerasti Ranskan häviötä. Parhaiten noista Meksikon kisoista muistetaan tietysti Maradona ja Jumalan käsi. Tuosta jalkapallohistorian legendaarisimmasta maalista minulla on seuraavanlainen muistikuva. Olimme perheeni kanssa mökillä ja katselin ottelua mökin lattialla istuen. En itse huomannut maalissa mitään ihmeellistä, voi itseasiassa olla, että olin unohtanut koko pelin ja leikinmuovi sotilailla, kun isäni totesi tuolistaan, että sehän oli käsi. No. Käsihän se oli, mutta maali hyväksyttiin ja Argentiina voitti Englannin maalein 2–1. Englanti – Argentiina ottelun merkitys oli argentiinalaisille valtava, koska Englanti oli neljä vuotta aiemmin lyönyt Argentiinan Falklandin sodassa ja tuon sodan taustaa vasten on myös ymmärrettävä, miksi Maradonasta tuli Argentiinassa elämää suurempi sankari. Kisat olivat muutenkin argentiinalaisille menestys, sillä maa voitti lopulta myös maailmanmestaruuden lyömällä Länsi-Saksan loppuottelussa 3–2.

Seuraavaksi oli vuorossa Italia -90, jotka eivät kisoina olleet yhtä legendaariset. Saksa oli kolmatta kertaa peräkkäin finaalissa ja voitti vihdoin viimein Argentiinan loppuottelussa 1–0. Muuta mieleenpainuvaa olivat Kamerunin leijonat, jotka ylsivät kisoissa puolivälieriin asti, sekä Gary Linekerin lausahdus, joka saattaa kyllä olla myöhempääkin perua, jossa Lineker totesi, että jalkapallo on peli, jossa 22 miestä juoksee pallon perässä 90 minuuttia ja lopulta saksa voittaa.

Ja hei. Kyllähän se voittikin.

Neljä vuotta myöhemmin pelattiin puolestaan jenkeissä, muistaakseni melko vähämaaliset kisat. USA:n kisoissa Ruotsi otti hienosti pronssia ja loppuottelu meni ensimmäistä kertaa rankkareille, jotka Brasilia voitti Paolo Maldinin tuhriessa Italian ratkaisevan vedon katsomoon. Muuta mieleenpainuvaa kisoissa olivat golfautot, jotka ajettiin heti kentälle loukkaantuneiden poisviemiseksi. 90- luvulla elettiin jalkapallossa filmaamisen kulta-aikaa ja golfautojen tarkoitus oli vähentää pelaajien turhaa kentällä kieriskelyä ja ajanpeluuta. Ja tietysti kisoista jäi mieleen myös ikävämpi sattumus, kun oman maalin USA:ta vastaan tehnyt kolumbialaispelaaja ammuttiin kisojen jälkeen kotimaassaan.

1998 pelattiin Ranskassa ja olin loppuottelun aikaan Pariisissa parin kaverini kanssa, kun Ranska löi Brasilian finaalissa 3–0. Tunnelma oli suomipojille aika riehakas, väkeä oli valtavasti, pullot lensivät ja koko Pariisi haisi kuselle, mutta kokemuksena en vaihtaisi pois. Meillä ei ollut Pariisissa mitään majoitusta, vaan menimme nukkumaan rautatieasemalle, josta poliisi meitä sitten aamutuimaan herätteli, niin kuin se herätteli monia muitakin. Minä olin muistaakseni käynyt nukkumaan rahanvaihtopisteen eteen ja poliisin töniessä minut hereille, rahanvaihtopiste oli jo auennut ja varsin pitkäksi venähtänyt jono teki siistin mutkan kohdallani.

2002 pelattiin ensimmäistä kertaa Euroopan tai Amerikan ulkopuolella, kun kisat järjestettiin Japanissa ja Etelä-koreassa. Näissä kisoissa Brasilia oli kolmatta kertaa peräkkäin loppuottelussa, jossa se löi Saksan. En muista maalimäärää, koska tämä on ainoa loppuottelu, jonka olen missannut. Ajoin tuohon aikaan yövuorossa taksia ja nukuin autuaasti loppuottelun ohi. Kisoista jäivät parhaiten mieleen Etelä-Korean hieno suoritus, kun se ylsi neljänneksi, sekä Turkki, joka oli kolmas ja jonka pelaajat kuten Rüstü Recber ja Hasan Sas olisivat ulkonäkönsä puolesta voineet olleet ammattirikollisia.

2006 oli Saksan kotikisojen vuoro, joissa Italia kuitenkin tiputti Saksan välierissä ja voitti loppuottelussa rankkareilla Ranskan, jonka kapteeni Zinedin Zidane otti itselleen suoran punaisen puskemalla italialaispelaaja rintaan. Zidanen peliura päättyi tuohon pukkaukseen, mutta myöhemmin hän on tehnyt erittäin hienon uran valmentajana ja Zidane johdattikin Real Madridin ainakin kahdesti mestareiden liigan voittoon.

Vielä myöhemmin Ranskan maajoukkueen entinen kapteeni, lobbasi tämän vuotisten Qatarin kisojen puolesta, joihin palataan kirjoituksessa myöhemmin.

Vuoden 2006 jälkeen marssittiin Espanjan tahtiin, kun maan tiki takana tunnettu pelityyli ansaitsi Espanjalle kaksi perättäistä EM kultaa, sekä maailmanmestaruuden vuonna 2010 Etelä-Afrikassa pelatuissa kisoissa. Espanja voitti MM finaalissa Hollannin ansaitusti 1–0 jatkoajalla ja niin Hollannista tuli ainoa maa, joka on ollut kolme kertaa jalkapallon MM finaalissa voittamatta sitä kertaakaan.

2014 kisat olivat Brasiliassa, jossa Saksa palasi kultakantaan, voittamalla Argentiinan loppuottelussa 1–0. Samalla saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen maa, joka voitti MM kultaa uudella mantereella. Kisojen suurin sensaatio ei kuitenkaan ollut loppuottelu, jossa Mario Götze tuli vaihdosta kentälle ja teki ottelun ainoan maalin, vaan se että Saksa voitti Brasilian välierässä 7–1 ottelussa, joka on luultavasti jalkapallon maailmanmestaruuskisojen historian suurin nöyryytys. Suurempiakin tappioita on kisojen historiassa nähty, sillä muistaakseni Saksa voitti Saudi Arabian joissain kisoissa 8–0. Mutta Saudi Arabia ei ole Brasilia ja ottelu oli todella kummallista katseltavaa, sillä harvoin on minkään maan puolustus ollut yhtä sekaisin kuin Brasilian tuona kohtalokkaana päivänä. Itse kannatin noissa kisoissa Saksaa, joten minulle kyseessä oli ilonpäivä.

Viimeisimmät kisat pelattiin Venäjällä vuonna 2018, joissa voiton vei kisojen kiistatta paras joukkue Ranska, joka voitti kisojen suurimman yllättäjän Kroatian loppuottelussa 4–2.

Tällaisia muistoja minulla on edellisistä Jalkapallon MM kisoista ja olen aina pitänyt kisojen seuraamisesta ja ottelu ennakoista, maalikoosteista, spekuloinnista ja jälkipeileistä, ja myönnän senkin, että olen usein myös lyönyt vetoa otteluista lisätäkseni niiden jännitystä.

Mutta nyt on todettava, että tähän jännitysnäytelmään minä en enää ota osaa.

FIFA, joka kisapaikan päättää, on tunnetusti täysin mätä ja korruptoitunut organisaatio, niin kuin ovat varmasti monet muutkin kansainväliset himmelit, kuten olympiakomitea tai monet YK:n alaiset järjestöt. Eikä siinä mitään. Sellaisia nuo organisaatiot ovat. Mutta vaikka kisoja on ennenkin järjestetty maissa, joiden ihmisoikeustilannetta ja oikeuslaitosta voi pitää melko keskinkertaisina, kuten Meksikossa, Etelä-Afrikassa ja Venäjällä, niin on kuitenkin todettava, että toisin kuin Qatarissa, Meksikossa, Etelä-Afrikassa ja Venäjällä pelataan jalkapalloa MM kisojen ulkopuolellakin.

Qatarin valinta kisaisännäksi ja sen vierastyöläisten huono kohtelu ovat tietysti herättäneet kritiikkiä muuallakin, mutta FIFA ei suinkaan alkanut pyytelemään anteeksi, vaan juuri ennen kisoja FIFAN uusi puheenjohtaja Gianni Infantino iski takaisin. Infantino syytti länsimaita hurskastelusta ja sanoi, että meidän eurooppalaisten pitäisi pyytää maailmalta anteeksi seuraavat kolmetuhatta vuotta kaikkea sitä mitä me olemme viimeiset kolmetuhatta vuotta tehneet. Ja että eurooppalaisten pitäisi ottaa mallia Qatarista ja ottaa reilusti lisää maahanmuuttajia Eurooppaan.

No. FIFAN puheenjohtajan lausunnoilta nyt ei tietysti voi paljoa odottaa, mutta jos olen aivan rehellinen, niin minusta herra Infantiili voi vetää vaikka vitun päähänsä ja pitää typerät kisansa. Minä olen päättänyt, että nämä kisat jäävät minulta väliin. Minä en aio tukea FIFA:n korruptiota, enkä kasvattaa Lähi-Idän öljymaiden vaikutusvaltaa katselemalla heidän kisojaan, joita ei edes järjestetä silloin kuin kisat kuuluu järjestää, eli kesällä.

Lähi-Idän maat ovat ostaneet useita suurseuroja Euroopasta, kuten Manchester Cityn ja Newcastlen Englannista ja PSG:n Ranskasta. Ja se, että näitä seuroja myydään öljysheikeille ja heille annetaan sitä kautta vaikutusvaltaa Euroopan jalkapallopiireissä, on osa samaa rappiota ja valkoisen miehen itsemurhaa, jossa eurooppalaiset jakavat omat maansa ja omistuksensa kiinalaisille (Saksa möi juuri äsken Hampurin sataman kiinalaisille), muslimeille ja afrikkalaisille. Enkä minä aio ottaa osaa tähän itsemurhaan.

Kuten olen monta kertaa ennenkin sanonut. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi muuttaa maailmaa. Maailma on siihen liian iso ja ihminen pieni. Mutta omassa elämässäsi sinä voit päättää oletko sinä tallaisen hulluuden puolella, vai oletko sinä sitä vastaan.