Alla muutamia huomioita viimeaikojen tapahtumista.

Aloitetaan Irlannista, jossa marraskuun lopulla puhjenneet mellakat jäivät meillä melko vähälle huomiolle. Mellakat saivat alkunsa, kun Algeriasta kotoisin oleva mies puukotti viittä ihmistä, joista kolme oli tarhaikäisiä lapsia Dublinissa. Mielenosoituksissa, jotka muuttuivat mellakoiksi poltettiin useita poliisiautoja ja vaadittiin Irlantia irlantilaisille.

Mellakoihin reagoitiin voimakkaasti, eikä kiveäkään aiota jättää kääntämättä syyllisten rankaisemiseksi. Esimerkiksi Irlannin pääministeri otti kantaa mellakoihin sanomalla mellakoitsijoiden häpäisseen Irlannin ja kertoi hallituksen nykyaikaistavan nopealla aikataululla maan vihan ja vihapuheen vastaisen lainsäädännön. Myös mellakoiden taustalla olevat historialliset, väestöpoliittiset ja sosioekonomiset tekijät on saatu nopeasti analysoitua ja maan korkein poliisiviranomainen kertoi mellakoitsijoiden olevan sekopäisiä huligaaneja, joita ajaa äärioikeistolainen ideologia.

Jos siirrytään Irlannista manner Eurooppaan, niin kolmastoista lokakuuta muuan Allahu akbaria huutanut tsetseeni nuorukainen puukotti opettajan kuoliaaksi pohjoisranskalaisessa Arrasin kaupungissa. Yhdeksästoista marraskuuta joukko muoria miehiä hyökkäsi puolestaan nuorten illanviettoon ranskalaisessa maalaiskylässä. Hyökkäyksessä 16-vuotias poika puukotettiin kuoliaaksi ja 17 muuta haavoittui. Ennen kuin hyökkäys alkoi, yksi hyökkääjistä sanoi, että me olemme tulleet tänne puukottamaan valkoisia. Puukot ovat heiluneet muuallakin kuin maalaiskylissä ja kolmas joulukuuta yksi ihminen kuoli ja kaksi muuta haavoittui islamilaiselle valtiolle uskollisuuttaan vannoneen miehen puukotettua heitä Pariisin keskustassa.

Meillä Suomessa taas otsikoihin ovat nousseet laskussa olevat PISA tulokset. Syitä laskuun on epäilemättä monia, mutta keskeisin syy lienee maahanmuutto. Eikä tämän sanominen ole myöskään mikään tabu, vaan muun muassa Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi kirjoitti aiheesta pitkähkön kolumnin. 

Jos aloitetaan analyysi Irlannista, niin Irlannin väestö on hieman yli 5 miljoonaa, maa on pinta-alaltaan alle neljänneksen Suomen pinta-alasta ja sinne muutti viime vuonna 141 000 ihmistä.

Ihmisten muuttamisesta vihreälle saarelle sen verran, että historiallisesti yksi Irlannin ja Englannin välisen konfliktin käyttövoima oli, että Englanti tuotti Pohjois-Irlantiin protestantteja Englannista ja Skotlannista. Ennen vuonna 1998 solmittua Pitkän perjantain sopimusta väkivaltaisuudet Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa olivat jatkuneet ainakin 500 vuotta. Ja on hyvä huomata, että irlantilaisten ja englantilaisten etniset, uskonnolliset ja kulttuuriset erot ovat marginaalisia verrattuna niihin eroihin, jotka vallitsevat irlantilaisten ja uusien Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta tulevien maahanmuuttajien välillä.

Ja aivan niin kuin Lontoo asettui vuosisatoja englantilaisten uudisasukkaiden puolelle, niin nykyinen hallitus Dublinissa asettuu nykyisten uudisasukkaisen puolelle. Ja jos tämä tuntuu ylilyönniltä, niin ei se ole. Sillä se uusi lainsäädäntö, jolla maan pääministeri aikoo hillitä vihaa, ei ollut seurausta, siitä että algerialainen mies yritti tappaa naisia ja lapsia, vaan siitä, että irlantilaiset pahastuivat asiasta.

Jos palataan Irlannista takaisin Ranskaan, niin edellä kuvatut hyökkäykset tarkoittavat, että kolmessa kuukaudessa Ranskassa on tapettu kolme ihmistä poliittisissa väkivaltaisuuksissa. Hyökkääjien vaikuttimena oli ainakin kahdessa tapauksessa islam ja nuorten puukotuksessa ilmeisesti viha valkoisia ja ranskalaisia vastaan yleensä. Kolme kuollutta kolmessa kuukaudessa ei ehkä tunnu paljolta, mutta jotain kontekstia väkivallan määrään antaa, että kuohuvalla kolmekymmenluvulla, jolloin äärioikeistolaisen vallankaappauksen mahdollisuus oli Suomessakin todellinen, noissa äärioikeiston muilutuksissa, jotka mainitaan varmasti jokaisessa koulukirjassa, tapettiin kolme ihmistä, joista yksi oli vahinko. Siis kolmekymmenluvulla, jolloin Suomenkin poliittisessa elämässä oli vielä turbulenssia, äärioikeisto tappoi saman verran ihmisiä, kuin tämän päivän Ranskassa kuoli kolmessa kuukaudessa.

Tulisiko meidän vetää tästä jotain johtopäätöksiä? Ilmeisesti ei.

Mitä Suomen alati vajoaviin PISA tuloksiin tulee, niin otin ne mukaan tähän kirjoitukseen en tulosten itsensä, vaan mainitsemani Lauri Nurmen kolumnin takia. Kolumnissaan Nurmi kertoo, että opiskellessaan Helsingin yliopistossa 2000- luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kasvatustieteen tutkijat arvioivat PISA tulosten laskevan maahanmuuton myötä.

On tietysti hienoa, että toimittaja uskaltaa nostaa kissan pöydälle, mutta oleellista tämän kirjoituksen kannalta on, että ainakaan minä en muista, että näistä maahanmuuton vääjäämättömistä vaikutuksista PISA tuloksiin olisi käyty julkista keskustelua Nurmen ollessa yliopistossa 15 tai 20 vuotta sitten.

PISA tulosten lasku ja niihin suhtautuminen, ovat oiva esimerkki siitä, kuinka maahanmuuton ongelmiin suhtaudutaan. Ensin ongelmien olemassaolo kiistetään ja sitten ne hyväksytään tosiasioina, jotka kuuluvat nykyaikaan ja joille ei voi mitään. Ruotsin no go alueiden olemassaolo kiistettiin suunnilleen vuoteen 2016 saakka, jolloin siitä tuli asia, joka pitää vain hyväksyä. Vielä muutama vuosi sitten vallitsi konsensus, jonka mukaan Suomeen ei synny maahanmuuttajien rikollisjengejä ja kun niitä sitten syntyi, niin asenne on, että sont är livet. 10 tai 15 vuotta sitten kukaan ei olisi uskaltanut kirjoittaa Nurmen kolumnia, mutta nyt kun koulujen ja asuinalueiden väliset erot ovat jo kasvaneet, kaikki voivat myöntää sen ja sanoa, että ei voi mitään. Ja aivan samalla tulevat murtumaan muutkin nykyiset tabut. 

Yhtenä esimerkkinä noista tabuista toimikoon Suomen kuvalehden muutama vuosi sitten julkaisema juttu, jossa kerrottiin kuinka rasistisia suomalaiset ovat. Yksi mittari, jolla rasistisuutta mitattiin, oli usko siihen, että eri ihmisrotuja on olemassa. No. Tietysti niitä on olemassa. Ja uskallan väittää, että vaikka tämä on nyt olevinaan suurikin tabu, niin seuraavan 5 tai 10 vuoden kuluessa hyväksytään yleisesti se tosiasia, että noilla roduilla on eroja keskimääräisessä älykkyydessä ja muissa psykologisissa piirteissä. Tämä hyväksytään, koska noiden erojen olemassaolo on itsestään selvä tosiasia, joka tullaan hyväksymään aivan niin kuin laajamittaisen Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta tulevan maahanmuuton negatiiviset seuraukset tullaan hyväksymään tosiasioina, jotka vain hölmöt yrittävät kieltää. Ja niinpä kaikki kauniit ja älykkäät ihmiset Suomessa hyväksyvät 10 vuoden kuluessa, että meillä on gettoja, islamilaista fanatismia, rinnakkaisyhteiskuntia, järjestäytynyttä rikollisuutta, poliittista väkivaltaa ja niin edespäin.

On kuitenkin oleellista huomata, että noiden ongelmien tunnustaminen ei automaattisesti johda siihen, että niille tehtäisiinkin jotain, sillä niin tärkeitä kuin oikea tieto ja tosiasiat ovatkin, niin ei meidän varsinainen ongelmamme ole tiedon, vaan uskon puute.

Ihmiset poliittisen kentän oikealla laidalla puhuvat usein siitä, kuinka he odottavat suomalaisten tai eurooppalaisten ”heräävän” maahanmuuton ongelmiin. Mutta kuten kaikki edellä kuvatut esimerkit osoittavat, eivät he herää yksinkertaisesti siksi, että he eivät ole unessa. Esimerkiksi Irlannin pääministeri on epäilemättä tietoinen siitä, että algerialainen mies puukotti Dublinissa lapsia. Se ei vain kiinnosta häntä niin paljon, että hän tekisikin asialle jotain. Päinvastoin. Kun irlantilaiset osoittivat mieltään maahanmuuttoa vastaan, Irlannin poliittisen eliitin vastaus ei ollut kuunnella irlantilaisia, vaan säätää lakeja, joiden tarkoitus on ilmeisesti kriminalisoida heidän mielipiteensä. Ja kun terroristit murhaavat ihmisiä Ranskassa tai PISA tulokset romahtavat maahanmuuton takia Suomessa, eivät nämäkään asiat johda maahanmuuton vähentämiseen tai muslimien karkotuksiin. Itse asiassa ne eivät johda yhtään mihinkään. Kuten olen ennenkin sanonut. Ihmiset suhtautuvat maahanmuuton ongelmiin, niin kuin ne olisivat kohtalo, johon ei voi vaikuttaa. Ja kun asioihin aletaan suhtautua, niin kuin ne olisivat kohtalo, niistä helposti myös tulee kohtalo.

Maahanmuutosta on tullut, syystä tai toisesta, itse oma argumenttinsa. Eilen sitä haluttiin humanitäärisin perustein ja tänään taloudellisin perustein, joista yksi keskeisimmistä on, että taloutemme ja hyvinvointimme on riippuvainen työperäisestä maahanmuutosta. Kuten olen ennenkin sanonut, riippuvuus, koski se sitten alkoholia, insuliinia tai työperäistä maahanmuuttoa on ongelma, joka tulisi ratkaista, ei asiantila, jota tulisi juhlia. Mutta jos taloutta katsotaan isossa kuvassa, ja isossa kuvassa sitä käsittääkseni tulee katsoa, niin taloudellinen argumentti alkaa näyttää hieman huterammalta. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Suomen maahanmuuttajataustaisen väestön määrä on enemmän kuin kaksinkertaistunut ja samaan aikaan valtio on ottanut 87 miljardia euroa lisää velkaa. Eli ainakin viimeisen 15 vuoden kokemusten perusteella väite, jonka mukaan työperäinen maahanmuutto pelastaa velkaantuvan taloutemme, näyttäisi olevan epätosi. Mutta väite, jonka mukaan se synnyttää rikollisuutta, terrorismia ja romahduttaa PISA tulokset on puolestaan tosi. Mutta palatakseni ison kuvan tärkeyteen, niin syy siihen, että asioita täytyy katsoa isossa kuvassa, on että pieniä kuvia on niin paljon, että kuka tahansa voi valita niistä mieleisensä ja oman kuvansa perusteella kukin voi tehdä maahanmuutosta millaisia johtopäätöksiä hyvänsä.

Se mitä Suomi ja Eurooppaa tarvitsevat ei ole lisää tietoa maahanmuuton tai demografisen muutoksen ongelmista. Tieto on jo nyt kaikkien nähtävillä, jos sitä vain haluaa katsoa. Se mitä me tarvitsemme, on usko siihen, että tämä maa ja tämä manner kuuluvat meille. Siis meille suomalaisille ja eurooppalaisille. Nykyisellä poliittisella eliitillä ei tuota uskoa ole, joten pitkässä juoksussa tarvitaan uusi eliitti, joka uskoo johonkin muuhunkin kuin seuraavaan kvartaaliin ja puolentoista prosentin talouskasvuun. Ja jos puheet uudesta eliitistä tuntuvat jotenkin ylilyönneiltä tai pelottavilta, niin me hoipertelemme kohti tulevaisuutta, jossa USA:n taloudellinen ja sotilaallinen hegemonia murtuu, Afrikan ihmismassat pyrkivät kohti Eurooppaa, maailmantalous ajautuu vähintään taantumaan ja pahimmassa tapauksessa romahtaa kokonaan, tekoäly tuhoaa ihmisten väliset suhteet ja islam työntää lonkeroitaan yhä syvemmälle Euroopan sydämeen.   

Jossain vaiheessa. Ja olisi parempi, että tuo vaihe koittaa enemmin kuin myöhemmin, meidän tulee lakata vain sopeutumasta maailman muutoksiin ja alkaa muuttaa maailmaa siihen suuntaan, että se tulevaisuuden maailma olisi parempi, eikä huonompi paikka elää. Ja parempi maailma tarkoittaa paikkaa, jossa oppimistulokset eivät romahda, valtio ei huku velkaan, eivätkä mantereellemme rahdatut ulkomaalaiset puukottele lapsia ja nuoria pitkin Eurooppaa.