Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Pieniä tarinoita

Afrikasta ja Euroopasta

Lauantai 8.6.2024 klo 19.04


Ainoa lehti, jota nykyisin tilaan on englantilainen Spectator. Lehdessä ilmestyi taannoin mielenkiintoinen juttu Afrikan väestöräjähdyksestä ja siitä mitä se voi Euroopalle tarkoittaa. Jutussa käydään läpi samoja tilastoja, joista olen itsekin kirjoittanut. Afrikan väestö vuonna 1950 oli 200 miljoonaa ihmistä, nyt se on 1.5 miljardia ja 26 vuoden kuluttua, sen oletetaan olevan 2.5 miljardia ja vuosisadan lopussa lähes neljä miljardia ihmistä. Tosin kirjoittaja toteaa, että 4 miljardin skenaario perustuu siihen, että afrikkalaisten syntyvyys tippuu 2.1 lapseen per nainen, mutta jos se tippuu vain 2.5 lapseen per nainen, niin afrikkalaisia on vuosisadan lopulla lähes viisi ja puoli miljardia. Tällä hetkellä kokonaishedelmällisyysluku (eli lapsiluku per nainen) on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 4.6 ja Länsi- ja Keski-Afrikassa se on 5.5.

Väestöräjähdykseen tarjotaan yleensä vastaukseksi koulutusta ja ehkäisyä, mutta kuten jutun kirjoittanut Lionel Shiver toteaa, ongelma on, että koulutettavia saattaa olla hieman liikaa, eikä resurssejakaan ole hirveästi. Yli 40 % mustan Afrikan väestöstä on alle 15- vuotiaita, koulutus on surkeassa jamassa ja jutun mukaan sen taso heikkene koko ajan. Eikä tasossa nytkään ole hurraamista, vaan esimerkiksi lähes puolet etiopialaisista on edelleen lukutaidottomia. Ja mitä ehkäisyyn tulee, niin siitä ei ole kauheasti hyötyä, jos sitä ei haluta käyttää. Sillä vaikka Länsi- ja Keski-Afrikassa naiset saavat keskimäärin 5.5 lasta, niin kyselytutkimuksien mukaan he haluaisivat saada niitä enemmän. Tarkemmin sanoen he haluaisivat kuusi lasta per nainen ja jos afrikkalaisten perhekoko on pienempi kuin he haluaisivat, niin miksi ihmeessä he alkaisivat popsimaan e-pillereitä ja käyttämään kondomeja?

Afrikkalaisten syntyvyys tulee kyllä jatkossa laskemaan, sillä suurista lapsilaumoista huolimatta syntyvyys on Afrikassa ollut lievässä lakussa, jo vuosikymmeniä. Mutta vaikka syntyvyys on laskussa, ei ole mitään syytä olettaa, että se laskisi tällä vuosisadalla 2.1 lapseen per nainen, kuten YK:n ennusteet olettavat, koska syntyvyyden aleneminen maailmalla yleensä on johtunut syistä, joilla ei ole kauheasti tekemistä tämän päivän Afrikan kanssa.

Jos asia halutaan ilmaista hyvin yksinkertaisesta, niin syntyvyyden aleneminen on johtunut teollisen vallankumouksen aiheuttamasta kaupungistumisesta ja elämäntapojen muutoksesta. 1700- luvun lopulta lähtien, ihmiset ovat muuttaneet kaupunkeihin, joissa aikuiset menivät töihin tehtaisiin ja lapset pantiin kouluun. Kun jokin maa käy läpi tämän muutoksen, olipa se sitten Suomi, Brasilia, Turkki tai Japani sen syntyvyys romahtaa. Afrikan ongelma on, että vaikka se kaupungistuu kovaa vauhtia, se ei ole käynyt läpi teollista vallankumousta, eikä sen kaupungeissa ole tehtaita ja kouluja, joihin kaikki nuo miljardit aikuiset lapsineen voitaisiin sijoittaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa yli 30 % työvoimasta on työttöminä, vaikka Etelä-Afrikka on maanosan talouden veturi. Ja vaikka tehtaita alkaisi Afrikkaan noustakin, niin tekoälyn kehitys tarkoittaa, että nuo tehtaat työllistävät yhä vähemmän ja vähemmän oikeita ihmisiä.

Mitä ihmisten määrään tulee, niin Afrikan väestöräjähdys on aivan eri tasolla, kuin Euroopassa 1800- luvulla tapahtunut väestöräjähdys. Euroopan väestö tuplaantui suunnilleen vuosisadassa, mutta Afrikan väestö kasvaa vuosien 1950 ja 2050 välillä kymmenkertaiseksi, joissain maissa 15 kertaiseksi ja Nigerissä, jossa naiset saavat keskimäärin 6,7 lasta, se kasvaa 25 kertaiseksi.

Tähän väliin sellainen huomio, että Suomessa kokonaishedelmällisyysluku ei ole koskaan ollut yli 6 lasta per nainen. Siis, ei koskaan.

Afrikan poikkeuksellisuuden taustalla on luultavasti afrikkalaisten alhainen älykkyysosamäärä, joka tarkoittaa, että he eivät pysty rakentamaan ja pyörittämään moderneja yhteiskuntia. Tai ainakin se on liian alhainen, jotta afrikkalaiset kykenisivät rakentamaan nuo valtiot nykyisen väestöräjähdyksen paineessa. Ja jottei asioita yksinkertaistettaisi liikaa, niin on todettava, että on olemassa mustia maita, kuten Barbados, jotka toimivat aivan normaalisti, mutta valitettavasti Barbados näyttää olevan poikkeus, joka vahvistaa säännön ja Haitin ja Nigerian kaltaiset kaoottiset ja sekasortoiset maat näyttävät olevan se sääntö, jollaisiksi mustien hallitsemat maat muuttuvat. Jos otetaan esimerkki Haitista, niin maan voimahahmoksi on noussut entinen poliisi ja jengipäällikkö Jimmy ”Barbeque” Chérizier, joka on saanut lempinimensä tavastaan polttaa vastustajiaan elävältä.

Jos siirrytään Haitista Eurooppaan, niin Saksassa alkoi jokin aika sitten poikkeuksellinen oikeudenkäynti, jossa 72- vuotiaan aatelismiehen johtamaa joukkoa syytetään vallankumouksen valmistelusta. Kyseinen aatelimies on Reussin prinssi, joka myöntää kutsuneensa ihmisiä linnaansa keskustelemaan politiikasta, mutta kiistää vallankumoushankkeen. Puolustuksen argumentti on, että kyseessä joukko puolikaheleita salaliittoteoreetikkoja, jotka löysivät toisensa korona pandemian aikana. Ja jos linkittämääni BBC:n juttua on uskominen, niin puolustus saattaa olla oikeilla jäljillä.  

Tapahtuu Saksassa toki muutakin ja vallankumouksien lisäksi maassa valmistellaan kesäkuun puolivälissä alkavia jalkapallon EM kisoja. Kotikisat puhuttavat tietysti Saksassa, mutta myös pelaajien etninen tausta on noussut tapetille ja paikallinen yleisradion teettikin kyselyn, jossa vastaajilta kysyttiin, haluaisivatko he nähdä enemmän valkoisia pelaajia Saksan maajoukkueessa.

Maajoukkueen keskikenttäpelaaja Joachim Kimmich otti kantaa kyselyyn kertomalla, että kysely on rasistinen. Joukkueen päävalmentaja Julian Nagelsmann yhtyi Kimmichin näkemykseen, lisäten, että hän piti kyselyä myös hulluna.

Onneksi vain 21 % Saksalaisista on niin hulluja, että kuvittelee saksalaisten olevan valkoisia.

Päävalmentaja Nagelsmann on tietysti itse valkoinen ja Kimmich, jos mahdollista, vielä valkoisempi. Linkittämässäni BBC:n jutussa ei kerrota, mitä maajoukkueen kapteeni sanoi kyselyn tuloksesta, mutta ehkä hänestä on yhdentekevää, mitä saksalaiset haluavat. Saksan maajoukkueen kapteeni Ilkay Gündogan on näet turkkilainen. Ja jos sinusta tuntuu epäreilulta sanoa häntä turkkilaiseksi, koska hän on syntynyt Saksassa, niin minkä maalainen Turkin maajoukkueen kapteeni Hakan Çalhanoğlu sitten on? Hänkin on syntynyt Saksassa. Aivan kuten Kaan Ayhan, Salih Özcan, Can Uzun, Cenk Tosun ja Kenan Yıldız, vain muutami Turkin maajoukkuemiehiä mainitakseni. Lisäksi Turkin maajoukkueessa on viime aikoina palloillut ainakin kolme syntyperäistä hollantilaista ja yksi itävaltalainen. (Mert Müldür Itävalta, Orkun Kökçü Hollanti, Ferdi Kadıoğlu Hollanti, Oğuz Aydın Hollanti) Ja jottei asiasta jäisi mitään epäselvyyttä, niin Saksan maajoukkueen kapteeni Ilkay Gündogan on itse kutsunut Turkin presidenttiä minun presidentikseni.

Tunteita ovat Saksassa kuumentaneet muutkin asiat kuin jalkapallo ja joitakin päiviä ennen edellä mainitun kyselytutkimuksen julkaisua afganistanilainen mies tappoi Mannheimissa poliisin ja haavoitti viittä ihmistä hyökkäyksessä saksalaista islamkriitikkoa vastaan. Spectatorin kolumnisti Katja Hoyer kirjoittaakin artikkelissaan, että poliittinen väkivalta on makkaramaassa kasvussa ja saksalainen yhteiskunta on repeilemässä saumoistaan.

Jos siirrytään Saksasta koto Suomeen, niin MTV raportoi nuorten keskuudessa leviävästä therian-ilmiöstä. Jutun mukaan ” Therian on ihminen, joka samaistuu eläimeen; hän voi kokea omaavansa tietyn eläimen sielun tai kuuluvansa tiettyyn eläinlajiin.” Jutussa on kuva nuoresta tytöstä, joka on pukeutunut ilmeisesti kissaksi. Jutussa haastateltu asiantuntija kehottaa aikuisia, yllätys yllätys, suvaitsevaisuuteen.

Jos vedetään edellä sanottua hieman yhteen, niin Afrikka ei pysty työllistämään, eikä ruokkimaan puolentoistamiljardin ihmisen väestöä, joten tuskin se pystyy työllistämään ja ruokkimaan, niitä tulevia miljardejakaan, jotka maanosaan ovat syntymässä. Afrikan väestöräjähdys on historiallinen tapahtuma, jonka kaltaista maailma ei ole ennen nähnyt ja kymmenet, kenties sadat miljoonat afrikkalaiset tulevat lähivuosina ja vuosikymmeninä pyrkimään Eurooppaan ja kun he tulevat tänne he tuovat Afrikan tullessaan ja jollei jokin teknologinen innovaatio muuta maailmaa aivan toiseksi tai me emme tuota ihmistulvaa kykene pysäyttämään on tuo ihmistulva oleva meidän loppumme.

Sinänsä tämän sanominen on kai itsestään selvää, mutta tuon pysäyttämisen tekee vaikeaksi se, että kuten Saksan maajoukkueen valmentajan lausunnot ja Suomen therianit ja muut trans kahelit kertovat, eurooppalaiset ihmiset eivät halua olla sitä mitä he ovat, eivätkä siksi halua puolustaa, sitä mitä meillä on. Sillä, kuten Saksan yleisradion teettämä kysely ja sen maajoukkuemiesten lausunnot ja pelaajien erilaiset etniset taustat kertovat, saksalaisuus on muuttunut saksalaisille yhdentekeväksi.

Saksa on toki edelleen poliittinen, hallinnollinen ja taloudellinen kokonaisuus, mutta sitä koossa pitänyt ideologia, eli nationalismi on hävinnyt. Lähes 80- vuotta saksalaiset ovat opettaneet itsensä häpeämään omaa kulttuuriaan, historiaansa ja erityisesti kansallistunnettaan. Ja jos ihmiset häpeävät jotain, eivät he ole sitä myöskään valmiita puolustamaan. Jos asia halutaan ilmaista hyvin yksinkertaisesti, niin nationalismi on tunne meikäläisyydestä ja tunne meikäläisyydestä on se, joka pitää ihmisyhteisöt koossa. Kun tunne meikäläisyydestä katoaa, ihmisyhteisö hajoaa ja sen jäsenet alkavat etsiä itselleen uusia ryhmiä, joihin kiinnittää identiteettinsä.

Me olemmekin tilanteessa, jossa saksalaiset eivät halua olla valkoisia, tytöt eivät halua olla tyttöjä, pojat poikia, eivätkä lapset ihmisiä. Me olemme kadottaneet uskomme tulevaisuuteen ja sen tilalle on tullut apatia ja hämmennys siitä keitä me oikeastaan olemme. Sillä olimmepa me ketä tahansa, niin silloin me emme ole jotain muuta ja se muu pitää jättää ulkopuolella. Ja koska ulkopuolelle jättämisestä on tullut synonyymi pahuudelle, mitään ei saa jättää ulkopuolelle, emmekä me voi olla oikein mitään.

Ja jos tämä tuntuu ylilyönniltä, niin milloin joku eurooppalainen on sanonut, että tulevaisuus kuuluu meille tai historia on meidän puolellamme? Milloin viimeksi kukaan on sanonut mitään todella innostavaa tai tarjonnut vision, jossa me, eivät maahanmuuttajat ja therianit, vaan me, lähdemme seikkailuun nimeltä tulevaisuus ja luomme yhdessä paremman maailman lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Onko kellään mitään muuta ”visiota”, kuin suvaita kaikkea mikä liikkuu, kuolla vanhuuteen ja tuottaa tänne aasialaisia sairaanhoitajia antamaan meille saattohoitoa?

Jos katsotaan asiaa politikan kannalta, niin oikeisto ei ole enää pitkään aikaan osannut puhua mistään muusta kuin taloudesta, mutta jos ajatellaan poliittisen kentän vasenta laitaa, joilla on sanottavaa muustakin, kuin taloudesta, niin voiko joku tosissaan väittää, että heillä olisi innostava visio tulevaisuudesta? Siis innostava visio heidän itsensä mielestä. Ovatko he tyytyväisiä liikkeen suuntaan? Ovatko he tyytyväisä itseensä? Mikä heidän visionsa ylipäätään on? Olla kiukkuinen? Olla katkera? Taistella tuulimyllyjen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan? Li Andersson sanoi jossain haastattelussa, että kiukku ajaa häntä eteenpäin. Miksi hän on kiukkuinen? Ymmärtääkö hän itsekään?

Amerikassa yli puolella valkoisista 20–29- vuotiaista naisista, jotka ovat asenteiltaan liberaaleja, on mielenterveydellisiä ongelmia. Lisäksi lähes 40 % nuorista naisliberaaleista kertoi kuuluvansa seksuaaliseen vähemmistöön. Määrä on kymmenkertainen vanhempiin liberaaleihin verrattuna. Nämä ovat niitä paljon puhuttuja suvakkeja ja tällaiset luvut kertovat siitä, että olivatpa suvakit poliittisesti mitä tahansa, niin onnellisia he eivät ole. Sillä ei ihmisen onni sitä ole, että kärsii masennuksesta ja teeskentelee olevansa biseksuaali.

Me todistamme sivilisaation rappiota. Tuohon rappioon on epäilemättä monta syytä, joista yksi ovat leipä ja sirkushuvit, jotka nykyään tarkoittavat valtionvelkaa ja kännyköitä. Tämä meidän yltäkylläinen maailmamme näyttää tekevän monet meistä hulluiksi, kuten Amerikan liberaalien mielenterveydelliset ongelmat ja saksalaisten aristokraattien kajahtaneet vallankumoussuunnitelmat osoittavat.

Se mitä Suomi ja Eurooppa tarvitsevat, ei ole seksuaalisen identiteettinsä kanssa kamppailevia tyttösiä, geriatrikkojen vallankumousta tai saksalaisia, jotka ovatkin turkkilaisia. Se mitä me tarvitsemme, on ymmärrys siitä, että Suomi ja Eurooppa kuuluvat meille suomalaisille ja eurooppalaisille, eikä siinä ole mitään pahaa. Sillä Afrikan väestöräjähdys tarkoittaa, että, jos me emme osaa pitää puoliamme ja tehdä eroa meidän ja muiden välille, meidät jyrätään.

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini