Pieniä tarinoita

Peli nimeltä politiikka

Keskiviikko 19.10.2022 klo 20:11


Italiassa pidettiin syyskuun lopussa parlamenttivaalit, jotka voitti Italian veljet niminen puolue, johtajanaan Giorgia Meloni, josta ilmeisesti tulee nyt Italian ensimmäinen naispääministeri. Helsingin sanomat luonnehti puoluetta jutussaan äärioikeistolaiseksi ja Yleisradion haastatteleman tohtori Yannick Lahden mukaan puolue on islamofobinen ja maahanmuuttovastainen. Näyttääkin siltä, että Italian veljet ja rouva Meloni kuuluvat samaan tuoteperheeseen perussuomalaisten, Ruotsin demokraattien ja Unkarin Fidesz puolueen kanssa, jotka kaikki suhtautuvat epäillen, niin maahanmuuttoon, Euroopan Unioniin, kuin islamiinkin.

Vaalien saamasta huomiosta huolimatta minun on myönnettävä, että en ole erityisen hyvin perillä siitä, mitä Italian politiikassa tapahtuu, mutta jokin aika sitten luin italialaisen toimittajan Giulio Meottin kirjoittaman jutun siitä, mitä maailmalla tapahtuu, joka auttaa ehkä ymmärtämään myös Italian vaalitulosta.

Jutun mukaan Nigeriassa syntyy enemmän lapsia kuin koko Euroopassa, ja mitä Italiaan tulee, niin vuonna 2050, 60 %:lla italialaisista ei ole enää veljiä, siskoja, serkkuja, tätejä, eikä setiä. Eli toisin sanoen suurin osa italialaisista on 30 vuoden kuluttua ainoiden lasten ainoita lapsia. Meottin juttu on täynnä samanlaisia tilastoja Euroopan demografisesta muutoksesta, jossa eurooppalaisten perheet pienevät ja lasten määrä vähenee. Eikä Eurooppa ole suinkaan ainoa paikka, joka on päättänyt lakata lisääntymästä, vaan esimerkiksi Japanissa myydään jo nyt enemmän vanhusten- kuin vauvanvaippoja ja Kiinan, josta piti tulla tämän vuosisadan supervalta, väestön määrä puolittuu seuraavan 45 vuoden aikana, jonka lisäksi se jäljelle jäävä puoli muuttuu koko ajan vanhemmaksi. Mikä tarkoittanee, että Kiinan supervalta haaveet, jäävät loppujen lopuksi vain haaveiksi.

Muslimit ja afrikkalaiset eivät sen sijaan ole lakanneet lisääntymästä, vaan esimerkiksi Ranskassa, jota juuri kohahdutti tapaus, jossa algerialaiset siirtolaiset raiskasivat, suolestivat ja murhasivat 12 vuotiaan ranskalaistytön, 0–4 vuotiaista lähes 30 % arvioidaan olevan alkuperältään ei eurooppalaisia. Marseillen arvioidaan puolestaan olevan väestöltään jo nyt enimmäkseen afrikkalainen ja Englannin toiseksi suurimmassa kaupungissa Birminghamissa, joka on hyvää vauhtia muuttumassa muslimienemmistöiseksi, on jo nykyisellään yli 200 moskeijaa, palvelemassa kaupungin tulevia valtiaita.

Mutta jos palataan Italian vaaleihin, niin Italian veljien Giorgia Meloni on sanonut olevansa, nainen, italialainen ja kristitty, jonka lisäksi hän on puhunut perheiden puolesta ja haluaisi, että italialaiset tekisivät enemmän lapsia. Melonin teemat ovatkin jokseenkin samoja kuin monilla muillakin Euroopan uusilla oikeistopuolueilla, kuten Unkarin Fideszillä tai Puolaa hallitsevalla Laki ja oikeus puolueella.

Monet maahanmuuttokriitikot hurraavatkin Melonin kaltaisten poliitikkojen voitoille ja pitävät varsinkin Puolaa ja Unkaria jonkinlaisina mallimaina, joissa tytöt näyttävät vielä tytöiltä ja isänmaallisuus, sekä perhearvot ovat edelleen kunniassa. Eikä siinä. Italian Melonien tai muiden vastaavien liikkeiden kuvaaminen Hesarin tapaan äärioikeistolaisiksi kertoo lähinnä siitä, kuinka vähän useimmat mediat ja poliittiset kommentaattorit ymmärtävät käynnissä olevasta demografisesta muutoksesta.

Ja mitä YLE:n haastatteleman Yannick Lahden käyttämään islamofobia termiin tulee, niin kyseessä on propaganda termi, jonka on käsittääkseni alun perin lanseerannut Egyptin muslimiveljeskunta ja sen tarkoitus on estää kaikki mahdollinen kritiikki islamia ja muslimeja kohtaan, leimaamalla tuo kritiikki epärationaaliseksi fobiaksi.

Jossa se sivumennen sanoen on hyvin onnistunutkin.

Mutta jos siirrymme fobioista takaisin oikeistopuolueisiin, niin ikävä uutinen maahanmuuttokriitikoille on, että Puolan ja Unkarin johtajat eivät ole saaneet puolalaisia ja unkarilaisia tekemään sen enempää lapsia kuin muutkaan eurooppalaiset tekevät. Vaan esimerkiksi Puolan väestön on arvioitu vähenevän nykyisestä 40 miljoonasta 23 miljoonaan vuosisadan loppuun mennessä ja samaan aikaan Unkarin väestö vähenee vajaasta 10 miljoonasta alle seitsemään miljoonaan.

Monet Länsi-Euroopan oikeistolaiset tuntuvat uskovan, että Italian Melonin, tai unkarin Victor Orbanin kaltaisten hahmojen nousu on tarpeellinen vastareaktio, niin vanhoille puolueille kuin myös kulttuuri- ja talouseliitin maahanmuuttoa ja globalisaatiota suosivalle agendalle.

Eikä siinä. Vastareaktiosta Melonin kaltaisten poliitikkojen nousussa, varmaan onkin paljolti kyse. Ongelma vain on, että tuo vastareaktio on jokseenkin hyödytön yksinkertaisesti siksi, että demografiaan liittyvät ongelmat eivät johdu siitä, että SDP voitti viime vaalit, eivätkä ne myöskään korjaannu sillä, että perussuomalaiset tai italian Melonit voittavat ne seuraavat.

Demografiaan liittyvät ongelmat ratkeavat, kun suomalaiset ja italialaiset alkavat tekemään enemmän lapsia, siis lapsia monikossa, eli vähintään kolme per perhe ja mieluummin enemmän. Mutta ihmiset eivät halua tehdä lapsia yksinkertaisesti siksi, että lapsista on kauheasti hommaa ja lasten teon sijaan onkin helpompi äänestää Melonia, Arbuusia tai jotain muuta Päärynää, joka lupaa pelastaa Italian, Suomen tai Euroopan politiikan keinoin.

Valitettavasti suurin osa eurooppalaisista, ja tämä koskee niin islamofobeista huolestunutta tohtori Lahtea, kuin Melonin kannattajiakin, elää menneisyyden maailmassa, jossa yhteiskuntien perustavanlaatuiset ongelmat, jotka useimmiten liittyivät elintason nostamiseen, voitiin ratkaista tekemällä oikeanlaisia poliittisia päätöksiä. Mutta demografia ei kerta kaikkiaan ole ongelma, jonka voi ratkaista oikeanlaisilla poliittisilla päätöksillä. Eli toisin sanoen, uusi oikeisto ei puheistaan huolimatta pysty lahjomaan ihmisiä saamaan tarpeeksi lapsia.

Mainittakoon vielä, että en tarkoita, etteikö politiikalla olisi mitään väliä. Toki politiikalla on väliä, ja epäilemättä on järkevämpää äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat pelastaa Euroopan kuin niitä, jotka lupaavat antaa sen pois. Demografia vain on kysymys, jota pelkällä politiikalla ei voida ratkaista. Ja koska sitä ei voida ratkaista pelkällä politiikalla tulevat Melonin kannattajat pettymään, kun heidän oikeistohallituksensa ei kykenekään lopettamaan Italian demografista muutosta. Sillä ilman suurempia italialaisperheitä, italialaisia on Italiassa koko ajan vähemmän samalla kun afrikkalaisia ja muslimeja on Italiassa koko ajan enemmän. Ja kun ihmiset pettyvät poliitikkoihin, lakkaavat he äänestämästä ja passivoituvat ja ne, jotka eivät passivoidu alkavat etsiä ratkaisua ongelmiin politiikan ulkopuolelta.

Eikä niitä ratkaisuja aina etsitä avioliitosta ja suuremmista lapsilaumoista.

Näyttääkin siltä, että politiikasta on tullut useimpien ihmisten silmissä eräänlaista peliä, jossa oman joukkueen menestykselle hurrataan ja vastustajan vastoinkäymisistä iloitaan. Ja pinnallisesti katsoen politiikka onkin tällaista peliä, mutta tässä katsannossa helposti unohtuu saavatko poliitikot todellisuudessa mitään aikaan. Ja vastaus on usein, että eivät saa. Tähän saamattomuuteen on tietysti monta syytä aina byrokratian hitaudesta siihen, että hyvä osuus lainsäädäntövallasta on ulkoistettu Euroopan Unioniin, mutta demografiassa ongelma on, että poliitikot eivät saa juuri mitään aikaan, yksinkertaisesti siksi, että he eivät voi tehdä meidän puolestamme lapsia.

Tarkoitukseni ei ole kritisoida Melonia, maahanmuuttokriitikoita tai edes Yannick Lahtea, vaan tarkoitukseni on sanoa, että jos me haluamme muuttaa asioita, niin muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme. Ja vasta kun me olemme muuttuneet, voi politiikkakin todella muuttua.

Todella menestyneet poliittiset liikkeet, kuten SDP ja vihreä liitto, jotka ovat oikeasti saaneet jotain aikaan, eivät aloittaneet poliittisina puolueina. Ennen SDP:n parlamentaarista menestystä oli olemassa työväenliike, josta kumpusivat niin työväenyhdistykset, ammattiyhdistysliike kuin osuuskuntatoimintakin. Ja vuosikymmeniä ennen kuin Maria Ohisalosta tuli sisäministeri ja Pekka Haavistosta ulkoministeri kytkivät aktivistit itsensä ketjuilla metsäkoneisiin, järjestivät mielenosoituksia ja kirjoittivat kirjoja tehdäkseen asiansa tutuksi suurelle yleisölle.

Toisin sanoen. Menestyneet poliittiset puolueet, eivät yleensä aloita poliittisina puolueina, vaan ne aloittavat kansanliikkeinä, joilla on agenda, jota ne ajavat eri tavoin.

Ympäristöliike kahlitsi itsensä metsäkoneisiin, koska sen jäsenet olivat aidosti huolissaan luonnosta ja Ay-liike järjesti lakkoja ja keräsi rahaa työttömyyskassoihin, koska se todella halusi parantaa työntekijöiden elinoloja. Nyt vasemmisto ja vihreät ovat tietysti osa järjestelmää, mutta eivät ne aina ole olleet osa järjestelmää, vaan aluksi ne olivat pieniä ja marginaalisia, mutta koska ne aidosti uskoivat omaan asiaansa ja olivat valmiita kamppailemaan asiansa puolesta, ne vähitellen saivat äänensä kuuluviin ja niistä tuli yhteiskunnan valtavirtaa.

Ja niiden, jotka ovat aidosti huolissaan demografisesta muutoksesta ja eurooppalaisten sukupuutosta, pitäisi toimia samalla tavalla. Kun ihmiset halusivat auttaa työväestöä, he perustivat työväenliikkeen ja kun ihmiset halusivat auttaa ympäristöä, he perustivat ympäristöliikkeen. Ja aivan samalla lailla ihmisten, jotka haluavat auttaa Suomea ja Eurooppaa, pitäisi myös perustaa jotain. Ja se jotain, joka pitäisi perustaa on perhe.

Mutta jos aika perheen perustamiseen on mennyt ohi tai se ei jostain muusta syystä onnistu, niin yksi asia mitä kuka tahansa voi tehdä, on alkaa puhua näistä asioista niiden oikeilla nimillä ja lakata leikkimästä, että eurooppalaiset eivät kuolekaan sukupuuttoon, jos me vain äänestämme seuraavissa vaaleissa oikeaa puoluetta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini