Pieniä tarinoita

Hullu mies Huittisista

Perjantai 24.5.2019 klo 16.15

Voisi ajatella, että tämä on sairaskertomus tai jonkinlainen tilinteko, mutta ei se ole. Ei minulla ole mitään tunnontuskia. Miksi olisikaan? Me olimme silloin hulluja ja nyt voin jo paremmin.

Lue lisää »

Reunalla

Torstai 18.4.2019 klo 14.12

Saari oli pieni. Melkein pelkkä luotto, jonka suojaisimmassa kohdassa kasvoi harvaa männikköä. Se oli viimeinen saari ennen avomerta, kun seisoi saaren pohjois-rannalla, näki vain meren. Meri oli täällä erilainen kuin mantereelta katsottuna. Laineet eivät liplattaneet, ne vyöryivät itsevarmoina rantaan. Ne olivat suuria ja vaahtopäisiä. Täällä ranta ei merkinnyt niille mitään, se ei ollut lopullinen este niin kuin mantereella. Mainingit ohittivat saaren ja jatkoivat matkaansa siitä välittämättä. Useimmat niistä eivät edes huomanneet saarta, se ei ollut niille mitään.

T seisoi rannalla ja katseli aaltoja. Saaren pohjois-rannan kalliot laskivat jyrkkinä mereen, niin jyrkkinä että niitä ei parannut laskeutua. Lisäksi oli pieni uloke, kymmenen metriä pitkä aaltojen ja muinaisen jääkauden muovaama silta, joka kapeni alle metrin levyiseksi ja josta oli suora yli viiden metrin pudotus kivikkoiseen veteen.

Lue lisää »

Valkoinen kuolema

Perjantai 5.4.2019 klo 16.05

Valkoinen kuolema

Tapahtumapaikka: ravintola

Henkilöt: keskustelija 1 (mies), keskustelija 2 (mies), keskustelija 3 (nainen), keskustelija 4 (mies)

Aika: ilta

Taustalla soi Haloo Helsingin maailma on tehty meitä varten

Keskustelija numero 1. – On tapahtumassa muutos, joka voi olla peruuttamaton. En tiedä oletteko panneet sen merkille? Keskustelija numero 3. – Niin on eri asia kulkea jonkin asian ohi, vaikka päivittäin, kuin panna se merkille, sillä vasta merkillepano tekee asioista todellisia. Se saa kysymään kysymyksiä, jotka aiheuttavat meissä epämukavuuden tunteen.

Lue lisää »

Mutsi

Tiistai 19.3.2019 klo 9.58

Onko olemassa mitään rumempaa kuin juoppo äiti? Yksinhuoltaja, pätkätyöt ja työttömyys. Kaatokännissä tavatut miehet, jotka tunkevat sisään ilman nautintoa. Kitkerät savukkeet, krapulaiset aamut ja tili, joka on seitsemän euroa miinuksella.

Poika on neljävuotias. Ihana ja ärsyttävä. Huutaa, nauraa, itkee ja hymyilee. Kasvattaminen hoidetaan kännykällä. Pelejä, pelejä ja ikuisesti kolkutteleva omatunto.

Ei koskaan enää.

Lue lisää »

Professorin ajatuksia

Torstai 31.1.2019 klo 15.30

- Kulttuurin rappio on aina nähtävissä seksuaalisten tabujen murtumisessa, professori sanoi ja katsoi kulmat kurtussa yleisöään. Professori otti muutaman hajamielisen askeleen ja antoi sanojen upota kuulijoihinsa, jotka istuivat hiiren hiljaa paikoillaan. Luentosali, jossa professori puhui, oli vanha ja kostea amfiteatterin muotoinen tila, jonka päädyssä oli viiden neliömetrin kokoinen koroke. Tämän kaltaisina hiljaisina hetkinä, jolloin oppilaat olivat täysin hiljaa, saattoi hän haistaa huoneen nurkassa pesivän homeen ja kuulla välikatolla rapistelevien hiirten äänet. Joskus nuorempana tuollaiset rappion merkit olivat häirinneet professoria ja hän olisi antanut talonmiehen kuulla kunniansa, mutta vanhemmiten hiirten kaltaiset pikkuseikat olivat lakanneet häiritsemästä häntä.

Lue lisää »

Toinen otto

Sunnuntai 20.1.2019 klo 13.53

Kuuntele tarina

Ohjaaja seisoskeli ohuen lumikerroksen peittämällä kadulla ja poltteli kylmissään tupakkaa. Hän oli alkanut tuntea huonoa omaatuntoa tupakoimisestaan ja oli jo pidemmän aikaa suunnitellut siirtyvänsä vähemmän epäterveelliseen sähkötupakkaan. Ohjaaja oli klassinen risupartahumanisti ja tiesi sen itsekin. Hän ei urheillut, poltti liikaa, joi liikaa ja ansaitsi liian vähän. Aiemmin ohjaaja oli ohittanut iltapäivälehtien tarinat kuntokuureista ja elämäntaparemonteista olankohautuksella ja katsoi niiden kuuluvan poroporvarilliseen maailmaan, jonka viileä mutta ulkopuolinen tarkkailija hän oli. Mutta hengästyttyään yhä pahemmin noustessaan ne yhdeksän porrasta, jotka veivät hänen ensimmäisen kerroksen yksiöönsä ja tuntiessaan rytmihäiriöiden väristelevän rintaansa krapulaisina keskiviikkoaamuina, oli ohjaaja alkanut lukea iltapäivälehtien laihdutustarinoita aivan uudella mielenkiinnolla.

Lue lisää »

Löpinää

Maanantai 31.12.2018 klo 13.54

Kuuntele löpinät

Kenen maa sen uskonto

Lapsuudessani Puotinharjun ostarilla oli ALKO, josta isä kävi joskus ostamassa pullon viiniä tai Koskenkorvaa.

Nyt ostarilla on halal-liha kauppoja ja isäni on vaipoissa.

Enää meillä ei ole sinne mitään asiaa.

Lue lisää »

Lisää runoja

Maanantai 17.12.2018 klo 15.39

Kuuntele runot

Kohdehenkilö oli normaali suomalainen nainen, hänen elämäänsä voi kuvailla suhteellisen onnelliseksi. Avioero tuli lasten ollessa aikuisuuden kynnyksellä. Avioliittoa oli tarkoitus pitkittää lasten takia vielä hieman, mutta eivät he sitten jaksaneetkaan. Vanhemmiten nainen alkoi juomaan viinaa. Hän ei keksinyt mitään syytä olla juomatta, vaikka ymmärsikin juoppouden olevan alentavaa.

Ei nainen tyhmä ollut. Tavallinen vain.

Lue lisää »

Ensimmäinen otto

Tiistai 4.12.2018 klo 10.15

Kuuntele tarina

- Terve, terve. Tulkaa vaan peremmälle, kuvaaja sanoi avatessaan studion ulko-oven. Sä oot varmaan se haastateltava, eiks niin. – Joo, niin minä olen, keski-ikäinen tummaverinen mies vastasi reippaasti astuen samalla sisälle studioon. – Laita vaan takkia naulakkoon ja käy tonne tuolille istumaan. - Tai hei! Haluasit sä kahvia tai teetä tai jotain, ennen kun me alotetaan? ohjaaja huudahti, tunkien mukaan keskusteluun. – Ei kiitos, ei mitään, haastateltava sanoi. Sitten kukaan ei keksinyt muuta sanottavaa ja vaivaannuttava hiljaisuus laskeutui hetkeksi miesjoukon keskelle.

Lue lisää »

Runoja

Torstai 29.11.2018 klo 15.49

Kuuntele runot

Suhteessa yksilöihin positiivisuus on pakollista. Suhteessa yhteiskuntaan tulee olla närkästynyt.

Lue lisää »

Idea

Perjantai 16.11.2018 klo 14.45

Kuuntele tarina

Poliisin saavuttua paikalle teatteri oli jo tyhjentynyt katsojista. Ensimmäiseksi paikalle osunut partio oli joutunut aulassa tulitaisteluun konepistoolilla varustautuneen miehen kanssa. Toinen poliiseista haavoittui kasvoihin ja kaulaan, mutta hänen parinsa onnistui ampumaan elokuvateatterissa riehuneen miehen kuoliaaksi. Kun kaikki oli ohi, ambulanssimiehet kantoivat pyssymiehen ulkona odottavaan ambulanssiin. Isokokoinen poliisi poltteli tupakkaa teatterin ulkopuolella katsellen kuinka hänen ampumaansa miestä vietiin pois. Paareilla makaavan  miehen kasvoilla oli edelleen päättäväinen ilme, aivan kuin jokin hänessä kuolisi hitaammin kuin miehen kylmenevä ruumis.

Lue lisää »

Tendenssi

Keskiviikko 7.11.2018 klo 22.29

Kuuntele tarina

Oli maanantai-ilta ja istuin hämyisessä baarissa ystäväni kanssa. Paikalla oli kourallinen asiakkaita, jotka tuijottelivat juomiinsa ja keskustelivat hillityin äänenpainoin. Baarin taaimmaisella seinustalla sijaitsi pieni lava, jossa keski-ikäinen tummaan iltapukuun pukeutunut naislaulaja lauloi karhealla äänellä vanhaa rakkaudesta kertovaa balladia.  – ”Oon lesbo vaan”, nainen valitti haikealla äänellä. Sävelet lipuivat ravintolassa kuin tumma virta ja toivat mieleen kuvia kauan sitten menetetystä rakkaudesta. Rakkaudesta, joka jäi vain lupaukseksi eikä koskaan saanut täyttymystään.

Minä: - Eliitti on jättänyt meidät. Ystävä: - Niin, jäljellä on vain tendenssi, johon on lähes mahdotonta tarttua. Otin ryypyn lasistani ja sytytin tupakan. Baarimikko tuli ripeästi paikalle ja ennen kuin ehdin kysyä tuhkakuppia, hän nappasi savukkeen kädestäni ja tumppasi sen vihaisesti kengän pohjaansa. – Missään ei saa enää polttaa, ystäväni sanoi. Se on edistystä, yhä useampien asioiden kieltäminen. Katsoimme ulos sateiselle kadulle ja otimme ryypyt laseistamme.

Lue lisää »

Tarina HIFK:n kannattajasta

Keskiviikko 7.11.2018 klo 22.21

Siellä mistä isä oli kotoisin kaikki kannattivat HIFK:ta. Asia vain oli niin, eikä kukaan ajatellut että se voisi toisinkaan olla. Isäni kertoi, että ajattelemista paheksuttiin muutenkin, eikä siihen kannustettu. Ajattelemista varten oli rakennettu jäähallit, joissa kaikki voivat ajatella samalla tavalla. Sanottiin, että samalla tavalla ajatteleminen oli paljon tehokkaampaa kuin eri tavalla ajatteleminen. Ja kaikki uskoivat sen. Isäni oli joutunut jättämään kotinsa ja muuttanut pois Helsingistä Rovaniemellä, kun Helsinki oli muuttunut mahdottomaksi paikaksi asua. Isä yritti kovasti sopeutua uuteen kotiinsa, mutta pysyi sydämessään HIFK:n kannattajana elämänsä loppuun saakka.

Lue lisää »

Satu jalkasienestä

Maanantai 5.11.2018 klo 15.17

Sain jalkasienen ja vaimoni neuvoi minua menemään apteekkiin ostamaan Lamisilia. Olin huonolla tuulella, koska olimme riidelleet jostain turhanpäiväisestä asiasta enkä voinut antaa hänelle periksi niin helpolla. Yritin keksiä tekosyitä olla ostamatta Lamisilia, mutta minun oli vaikea keskittyä, koska jouduin tuon tuostakin raapimaan varpaitani. Raapimisesta syntyvä tunne oli suorastaan orgastinen, joten päätin pitää jalkasieneni, ja niin kuin tällaisissa tilanteissa usein käy, aloin punomaan suunnitelmia, jotka tähtäsivät maailman herruuteen.

Lue lisää »